Perustiedot
|
|
|
Luonnekuvaus
Kirjoita tähän luonnekuvaus.
Suuri sukuni
|
i. Captain Hook evm
|
ii. Kaw Chief evm
ie. Cruella De Vil evm
|
|
e. Ramone evm
|
ei. Gaston evm
ee. Drizella evm
|
pvm - rotu-skp. Varsan nimi - i./e. Vanhemman nimi
Kilpailukalenteri
Hevosella kilpaillaan porrastetuissa kilpailuissa??? Päivitetyt ominaisuuspisteet näet hevosen profiilista.
Laji: 0 sijoitusta
Laji: 0 sijoitusta
|
pvm - laji - paikka - luokka - sijoitus
|
pvm - laji - paikka - luokka - sijoitus
|
Hoito-ohjeet ja päiväkirja
|
Kirjoita tähän hoito-ohjeita
|
Tähän voi pistää esim. varustekollaasin
|
15.11.2017 Majorin kanssa esteitä, kirjoittanut Jannica
Majorin kuntoonlaitto sujui nopeasti klipatun ponin kanssa. Se ei tosin tänään ollut näyttänyt parhaita puoliaan varustaessa, mutta jätin ponin kiukuttelun kiireen piikkiin. Meille oli varattu kenttä estetreeniin kolmesta neljään, joten asiaa ei auttanut se, että olin jo valmiiksi myöhässä tallille tullessani. Saatuani ponin kentälle asti kokosin muutamia helppoja esteitä, korkeudeltaan tuskin juuri neljääkymmentä senttiä enempää. Sitten nousin selkään ja käveltyämme pitkällä ohjalla alkukäynnit otin ohjat tuntumalle ja aloimme verrytellä käynnissä ja ravissa tehden ympyröitä ja siirtymisiä askellajien välillä. Ennen hyppäämään pääsyä otin vielä muutamaa puomia ravissa ja sitten aloin nostamaan laukkaa pitkän sivun alusta. Laukannoston jälkeen siirsin lyhyen sivun alussa aina raviin ja tein ison pääty-ympyrän C-kirjaimen kohdalle, josta suuntasimme ravissa kahdelle puomille pitkän sivun keskellä. Otimme toiseen suuntaan samankaltaisia tehtäviä, joiden jälkeen tulin laukassa puomit vielä molempiin suuntiin. Sitten oli aika kävellä hetkinen ennen esteosuutta.
Käänsin kaarteesta Majorin aina esteelle, joka sijaitsi aiempien puomien tilalla pitkän sivun keskellä. Major vaati hieman rohkaisua suoralla, mutta ylitti kuitenkin silti esteen tottuneen oloisesti lopulta. Majorilla oli esteille siirtyessä mukavan pyörivä laukka, joskin jouduin jonkin verran käyttämään toiselle esteelle lähestyessä johtavaa ohjaa, koska kokemattomalle orille ympyrän kaarella sijaitseva este oli sekä vaikea hahmottaa että lähestyä askelmäärää arvioiden. Siinä kuitenkin kokeneena ratsastajana osasin olla apuna ja ensimmäisten epäröivien hyppyjen jälkeen Majorin kanssa sujui ympyrälläkin hyppääminen kivasti. Kokeilimme sekä ristikkomallin estettä että pienenpientä pystyestettä, jotka molemmat sujuivat niin hyvin että päätin vielä lopuksi tehdä näistä kahdesta pikkuruisen okserin pitkän sivun keskelle. Sen ylittäminen tuntui olevan orille tuttu juttu, koska se ylitti saman esteen molemmista suunnista täysin ongelmitta. Tänään oli niin mukava ilma ja pikkupakkasta, että päätimme lähteä loppuraveja ja käyntejä suorittamaan lähialueen maastoon. Siellä Major käyttäytyi hyvin, vaikka vastaantuleva runsas liikenne hieman taisi parissa kohden jännittää. Hyvin kuitenkin lenkistä selvittiin kotiin asti.
Majorin kuntoonlaitto sujui nopeasti klipatun ponin kanssa. Se ei tosin tänään ollut näyttänyt parhaita puoliaan varustaessa, mutta jätin ponin kiukuttelun kiireen piikkiin. Meille oli varattu kenttä estetreeniin kolmesta neljään, joten asiaa ei auttanut se, että olin jo valmiiksi myöhässä tallille tullessani. Saatuani ponin kentälle asti kokosin muutamia helppoja esteitä, korkeudeltaan tuskin juuri neljääkymmentä senttiä enempää. Sitten nousin selkään ja käveltyämme pitkällä ohjalla alkukäynnit otin ohjat tuntumalle ja aloimme verrytellä käynnissä ja ravissa tehden ympyröitä ja siirtymisiä askellajien välillä. Ennen hyppäämään pääsyä otin vielä muutamaa puomia ravissa ja sitten aloin nostamaan laukkaa pitkän sivun alusta. Laukannoston jälkeen siirsin lyhyen sivun alussa aina raviin ja tein ison pääty-ympyrän C-kirjaimen kohdalle, josta suuntasimme ravissa kahdelle puomille pitkän sivun keskellä. Otimme toiseen suuntaan samankaltaisia tehtäviä, joiden jälkeen tulin laukassa puomit vielä molempiin suuntiin. Sitten oli aika kävellä hetkinen ennen esteosuutta.
Käänsin kaarteesta Majorin aina esteelle, joka sijaitsi aiempien puomien tilalla pitkän sivun keskellä. Major vaati hieman rohkaisua suoralla, mutta ylitti kuitenkin silti esteen tottuneen oloisesti lopulta. Majorilla oli esteille siirtyessä mukavan pyörivä laukka, joskin jouduin jonkin verran käyttämään toiselle esteelle lähestyessä johtavaa ohjaa, koska kokemattomalle orille ympyrän kaarella sijaitseva este oli sekä vaikea hahmottaa että lähestyä askelmäärää arvioiden. Siinä kuitenkin kokeneena ratsastajana osasin olla apuna ja ensimmäisten epäröivien hyppyjen jälkeen Majorin kanssa sujui ympyrälläkin hyppääminen kivasti. Kokeilimme sekä ristikkomallin estettä että pienenpientä pystyestettä, jotka molemmat sujuivat niin hyvin että päätin vielä lopuksi tehdä näistä kahdesta pikkuruisen okserin pitkän sivun keskelle. Sen ylittäminen tuntui olevan orille tuttu juttu, koska se ylitti saman esteen molemmista suunnista täysin ongelmitta. Tänään oli niin mukava ilma ja pikkupakkasta, että päätimme lähteä loppuraveja ja käyntejä suorittamaan lähialueen maastoon. Siellä Major käyttäytyi hyvin, vaikka vastaantuleva runsas liikenne hieman taisi parissa kohden jännittää. Hyvin kuitenkin lenkistä selvittiin kotiin asti.
30.10.2017 Ratsastelua, kirjoittanut Jannica
Moi, ehtisitkös ratsastella tuota meidän 4-vuotiasta nyffioria, kun hoitaja on pidempään ollut kipeänä, eikä meikäläinen kyllä noin pienen ponin selkään taivu” sain Jannelta tekstarin sunnuntaiaamuna. “No mikä jottei, klippaan ton ponin eka, niin lähden sitten ajelemaan” vastaan viestiin ja vetäisen loppusilauksen juuri klipatulle shettisorilleni.
Puolta tuntia myöhemmin olen uudenkarheassa maasturissa matkalla kohti Jannen tallia. Miestä ei näy missään, mutta suunnistan avonaiseen satulahuoneeseen. “Mikäs ihme sen ponin nimi olikaan” mutisen puoliääneen tavaten tekstiviestistä nimen Major. Noh, ei ainakaan ole kokonsa puolesta nimeä saanut, naurahdan lähimpään karsinaan jätetylle ruunikolle orille, joka katsoo minua silmät tapillaan kuin kysyen, että kuka minut oli sinne käskenyt. Laittelen oria rauhassa kuntoon löydettyäni sopivalta näyttävät varusteet (Jannen parhaita puolia ei todellakaan organisointi) ja satuloituani ponin suunnistamme kentälle, joka on juuri lanattu. Aamusella tuli vettä reippaasti, mutta nyt on kiva keli ulkoilla. Poni katsahtaa kuin kysyen, että meinaanko tosissaan sen kuskata tuonne maneesin lämpöä kaihtaen.
Naurahdan sen typerälle ilmeelle sulkien portin ja taluttaen sitten oriin kaartoon. Ilmeisesti poni on hyvätapainen, tai sitten Janne tykkää ratsastajien pelottelusta, koska ei ole sanonut sanaakaan siitä millainen se on ratsuna (tai ehkei hän tiedä vielä). Otan hieman ohjaa tuntumalle, vaikka annankin ponin kävellä omaan tahtiin uralla. Otamme muutamia helppoja tehtäviä käynnissä ja ravissa, joiden jälkeen nostan molempiin suuntiin laukat ennen kuin tarjoan hetkeksi pitkän ohjan. Käveltyämme aikamme otan laukkaympyrällä muutamia kierroksia ponia kooten oikeaan muotoon ja vaihdettuani suuntaa lopettelemme hiljakseen loppuravien kautta kevennellen ympyröitä. 45 minuuttia riittänee nuorelle ponille, kun selässä ei ollut mikään maailman köykäisin ponitäti, tuumin nousten ratsailta ja taluttaen ponin portille, jonka avaamisen jälkeen suuntaamme suoraan pesukarsinaan. Otan varusteet pois ja pyyhin sienellä pahimmat hiet pois. Sitten laitan loimihyllystä orin nimen kohdalta sille fleecevuorellisen loimen ulos ja pyyhin jalustimet sekä vyön pahimmasta ravasta. Pestyäni kuolaimet ristin suitset naulaan ja sammuttelen valoja lähtiessäni. Laitan vielä autoon kävellessäni viestin Jannelle, että poni oli mahtava ja vauhtia riitti.
Moi, ehtisitkös ratsastella tuota meidän 4-vuotiasta nyffioria, kun hoitaja on pidempään ollut kipeänä, eikä meikäläinen kyllä noin pienen ponin selkään taivu” sain Jannelta tekstarin sunnuntaiaamuna. “No mikä jottei, klippaan ton ponin eka, niin lähden sitten ajelemaan” vastaan viestiin ja vetäisen loppusilauksen juuri klipatulle shettisorilleni.
Puolta tuntia myöhemmin olen uudenkarheassa maasturissa matkalla kohti Jannen tallia. Miestä ei näy missään, mutta suunnistan avonaiseen satulahuoneeseen. “Mikäs ihme sen ponin nimi olikaan” mutisen puoliääneen tavaten tekstiviestistä nimen Major. Noh, ei ainakaan ole kokonsa puolesta nimeä saanut, naurahdan lähimpään karsinaan jätetylle ruunikolle orille, joka katsoo minua silmät tapillaan kuin kysyen, että kuka minut oli sinne käskenyt. Laittelen oria rauhassa kuntoon löydettyäni sopivalta näyttävät varusteet (Jannen parhaita puolia ei todellakaan organisointi) ja satuloituani ponin suunnistamme kentälle, joka on juuri lanattu. Aamusella tuli vettä reippaasti, mutta nyt on kiva keli ulkoilla. Poni katsahtaa kuin kysyen, että meinaanko tosissaan sen kuskata tuonne maneesin lämpöä kaihtaen.
Naurahdan sen typerälle ilmeelle sulkien portin ja taluttaen sitten oriin kaartoon. Ilmeisesti poni on hyvätapainen, tai sitten Janne tykkää ratsastajien pelottelusta, koska ei ole sanonut sanaakaan siitä millainen se on ratsuna (tai ehkei hän tiedä vielä). Otan hieman ohjaa tuntumalle, vaikka annankin ponin kävellä omaan tahtiin uralla. Otamme muutamia helppoja tehtäviä käynnissä ja ravissa, joiden jälkeen nostan molempiin suuntiin laukat ennen kuin tarjoan hetkeksi pitkän ohjan. Käveltyämme aikamme otan laukkaympyrällä muutamia kierroksia ponia kooten oikeaan muotoon ja vaihdettuani suuntaa lopettelemme hiljakseen loppuravien kautta kevennellen ympyröitä. 45 minuuttia riittänee nuorelle ponille, kun selässä ei ollut mikään maailman köykäisin ponitäti, tuumin nousten ratsailta ja taluttaen ponin portille, jonka avaamisen jälkeen suuntaamme suoraan pesukarsinaan. Otan varusteet pois ja pyyhin sienellä pahimmat hiet pois. Sitten laitan loimihyllystä orin nimen kohdalta sille fleecevuorellisen loimen ulos ja pyyhin jalustimet sekä vyön pahimmasta ravasta. Pestyäni kuolaimet ristin suitset naulaan ja sammuttelen valoja lähtiessäni. Laitan vielä autoon kävellessäni viestin Jannelle, että poni oli mahtava ja vauhtia riitti.
