Wildest Dreams
virtuaalihevonen
|
|
ii. Soldier boy
ie. tuntematon
|
ei. Valentin
ee. Veasey
|
Näyttelyt
02.05.2015 ~ PKK ~ Sumulahti ~ Muu kuva: Vapaavalintainen ~ Anne ~ LKV KP 15.04.2015 ~ PKK ~ Agraciado Polo Ponies ~ Muu kuva: vapaa kuva ~ Anne ~ LKV KP Villit kilpailut pvmjaosjärjestäjäluokkatulos Jaokselliset kilpailut pvmjaosjärjestäjäluokkatulos |
pvm - laji - paikka - luokka - sijoitus
|
» Mikäli pakkasta niin ulos on laitettava loimi. Viimaisella tai yli -5c pakkasilla toppaloimi.
» Martingaalit aina ratsastaessa. » Ratsastetaan vain kumisella nova-kuolaimella. » Juoksutettava aina ennen ratsastusta. » Jouhia ei saa harjata kuin pehmeällä harjalla, takut on selvitettävä sormin. Liikaa energiaako?, kirjoittanut Iitu 26.3.2018 Avasin tallin oven ja napsautin valot päälle. Hevoset alkoivat saman tien höristä minulle ikään kuin sanoen "Tervetuloa takaisin Iitu!". "No moikka moi!" sanoin hevosille lempeästi ja jatkoin matkaani Wilman karsinan luo. Wilma nousi lattialta ja tuli luokseni leijonapehmolelu suussaan roikkuen. Se oli ilmeisesti nukkunut vielä ennen kuin tulin sisälle. Se oli alkanut kotiutua jo hyvin, sillä uskalsi jo nukkua maaten. Silittelin hetken Wilman silkkistä turpaa. Se oli niin ihana, mutta hyvin kärsimätön ja kokematon ratsu. Pian Wilma kyllästyi ja alkoi nostelemaan päätään ylös hirnuen kimakasti. "Joo joo, käydään hakemassa harjat sitten!" Naurahdin ja lähdin hakemaan Wilman harjoja satulahuoneesta. Otin laatikosta kovan harjan ja aloin harjaamaan Wilman selkää sillä. Wilma koitti pyöriä, mutta olin onneksi sitonut sen kiinni. Pilkullisen tamman karvasta lähti paljon likaa, sillä se oli ilmeisesti piehtaroinut karsinassaan. Ja ilmeisesti vain minun harmikseni. Huokaisin ja jatkoin pilkukkaan "Leopardiponin" harjausta. Yhtäkkiä talliin ilmestyi joku lapsi ja hänen äitinsä. Wilma pelästyi sitä potkaisi seinää hermostuneesti. "Ei hätää" toppuuttelin Wilmaa hiljaisella, mutta pehmeällä äänellä. "Huhuu!? Onko täällä ketään?" lapsen äiti huhuili. Keräsin harjat nopeasti harjaboxiin ja päästin Wilman irti karsinassa. Sitten luikahdin ovenraosta käytävälle ja suljin salvan kunnolla. Astelin lapsen ja hänen äitinsä luokse hymyillen. "Moi, mä olen Iitu" esittäydyin kohteliaasti. "Hei, olen Mari ja tässä on lapseni Mira. Tiedätkö missä tallin omistaja on, sillä hän lupasi pitää Miralle sellaisrn tunnin, missä tutustutaan ratsastusharrastukseen?" Mariksi esittäytynyt nainen kysäisi minulta. "Hän on luultavasti tallihuoneessa, seuratkaa minua" sanoin hymyillen leveästi ja lähdin johdattamaan heitä tallihuoneeseen/satulahuoneeseen. "Katso Mira, tässä on hevosten satuloita ja suitsia" Mari kertoi lapselleen. Tallihuoneessahan Minna oli, hän istui pöydässä juomassa kahvia ja lukemassa sanomalehteä. Selvitin kurkkuani, jotta saisin Minnan huomion. Hän nosti päänsä hitaasti sanomalehdestä. "Ai hei, mikäs nyt on?" Nainen kysyi hämillään. Hän oli tällä hetkellä ihan yhtä pihalla tapahtumien kulusta, kun lumiukko! "Nämä kaksi tulivat jollekkin tunnille" kerroin. "Tai siis Mira tuli" Miran äiti Mari korjasi. "Ai niin, joo, se" Minna yhtäkkiä muisti. "Istuppas tuohon ja Iitu, sä voit nyt mennä" Minna sanoi hymyillen. "Okei" vastasin Minnalle ja suorastaan syöksyin Wilman karsinan luo jatkamaan harjausta. Kiinnitin juoksutusliinan Wilman riimuun ja lähdin taluttamaan pilkukasta tammaa metsän halki läheiselle maneesille. Minna oli antanut minulle tarkat ohjeet eilen, kun olin sanonut, että haluaisin mennä sille maneesille juoksuttamaan Wilmaa. Wilmalla sitä energiaa ainakin riitti; tamma pyöri ja hyöri ympärilläni kuin mikäkin kärpänen, eikä suostunut kävelemään nätisti. "Nyt Wilma!" Komensin tammaa hieman ärtyneenä ja kiskaisin hellästi riimusta. Wilma nosti päänsä ylös ja laski sen sitten alemmas kävellen vierelläni pikakäyntiä. Tässä sai kyllä toden tosiaan miettiä, lennättikö leijaa vai taluttiko hevosta? Maneesille ei ollut ollut pitkä matka ja se oli menmyt vielä nopeammin, kun Wilma omasi käynti askellajikseen vain pikakäynnin. Maneesissa ei ollut ketään muuta, joten päätin laskea Wilman hetkeksi vapaaksi. Silloin alkoi maneesin hiekka tömistä ja pukit lennellä. Kuvasin samalla snäppiin videota, johon kirjoitin "Liikaa energiaako?". Siitä tuli mielestäni hauska ja laitoin sen kaikille kavereilleni ja My Storyynkin. Alkuriehumisen jälkeen otin Wilman kiinni parin porkkanan avulla ja aloin juoksuttamaan sitä. Ensin oikeaan kierrokseen hetken käyntiä ja sitten ravia ja sitten vasempaan kierrokseen hetken käyntiä ja sitten ravia. Sitten päästin narua pidemmäksi ja jatkoin juoksuttamista. Pian kuitenkin palasimme tallille. Tallilla laskin Wilman pihattoon ja itse menin lakaisemaan lattioita ja siivoamaan Wilman karsinaa. Kännykkäni värähti, kun minulle tuli Snapchatista viesti "Ei laisinkaan" ja itkunauruhymiö kaveriltani, jolle olin lähettänyt videon. "Ei niin" laitoin vastaukseksi itkunauruhymiön kera. Hymyilin ja jatkoin Wilman karsinan siivousta. Pehmolelu, kirjoittanut Iitu 24.3.2018 Talutin trailerista ulos silmiään muljauttelevan ja ilkeästi häntäänsä huiskivan Wilman. Minna oli jo odottamassa meitä trailerin vieressä. "Ompas Wilma kyllä kaunis!" nainen ihasteli. Wilma käänsi heti korvansa Minnaan, kun kuuli nimensä lausuttavan. "Niin, kaunis se on, mutta hyvin vaativa" vastasin naiselle ähkäisten, kun Wilma alkoi stepata paikoillaan. "No mennäänpäs nyt talliin" Minna naurahti ja lähti kulkemaan kohti tallia. Minä ja Wilma seurasimme perässä. Pieni pilkullinen tammani oli selvästi jännittynyt, kuten silloin, kun se Kiuruniittyyn tuli. "Ei hätää, kato mitä mä otin sulle mukaan" sanoin ja kaivoin ratsastuslaukustani Wilman oman leijonapehmolelun. Tamma hirnahti ja otti pehmolelun suuhunsa. Minna hymyili meille ja avasi tallin ovet. Minä kampesin itseni, Wilman ja Wilman kamppeet sisälle talliin. Suljin karsinan salvan tiukasti ja Wilma työnsi päänsä ja pehmolelunsa ulos karsinan oven aukosta. "Hieno Wilma, joo, olet hieno tyttö" lepertelin tammalle silittäen sitä turvasta. Sen jälkeen Minna kutsui minut toimistoonsa. Jätin Wilman yksin, tutustumaan muihin. "Täytäppä nää paperit, niin ootte virallisesti karsinan vuokraajia" nainen kertoi ja ojensi minulle kynän ja paperit. Nyökkäsin ja aloin täyttää niitä välillä kuitenkin joutuen miettimään ankarammin. "Olehan hyvä" sanoin hymyillen ja ojensin paperit takaisin tallin omistajattarelle. "Kiitos. Nyt voidaan käydä kiertämässä tallin tilat nopeesti, jos sopii" hän vastasi ja minä nyökkäsin nousten seisomaan. Minna ohjasi minut ulos toimistosta ja esitteli minulle ensin tallihuoneen, satulahuoneen ja kuivaushuoneen. Sitten siirryimme tallin ulkotiloihin. Kaikki tilat olivat siistit ja hyvin hoidetut. Tiesin, että tämä enteilisi hyviä koulutusvuosia Wilman kanssa! Esittelukierroksen jälkeen pääsin taas olemaan Wilman kanssa. Astelin sen karsinaan ja silittelin sen pilkukasta karvaa. "Moi tyttö" sanoin ja Wilma katseli minua. Huomioni kiinnitti kuitenkin se, ettei Wilmalla ollut suussaan pehmoleluansa. Se piti sitä aina suussaan, kun stressasi, halusi lellimistä tai halusi "leikkiä"! Ryntäsin karsinasta ulos ja katselin ympärilleni. Ei pehmolelua! Karsinassakaan sitä ei ollut näkynyt. Jos en nyt löytäisi pehmolelua Wilmalle, tulisi rankka yö. Joutuisin valvoa Wilman vieressä koko yön. Kipittelin hädissäni ympäri ämpäri tallia etsien pikku tammani pehmolelua. "Voi missä olet pehmolelu?!" Lausuin mietteeni ääneen. Silloin kuulin kolistelua Wilman karsinasta. Astelin karsinan luo ja olin juuri kieltämässä Wilmaa, kunnes tajusin mitä se yritti sanoa. "Pehmolelu on tuossa karsinassa!" Se koitti sanoa. Kävin toisessa karsinassa ja löysin onneksi pehmolelun. "Ole hyvä vaan" sanoin lempeästi ja ojensin leijonapehmolelun Wilmalle. 22.05.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Pölhö Wilman piti aloittaa kisaaminen jo CAS-vuodella 37, mutta minkäs teet kun mokoma hyppyherne ei ole asettuakseen sen verran että joko a) keskittyisi opiskeluun tai b) pitäisi itsensä edes sen verran pitkään kunnossa että syntyisi edes jonkinmoista treeniputkea. Wilma on jo muutenkin tarpeeksi keskittymiskyvytön ja hankala saada tajuamaan että enää ei tarvitse laukata lujaa, saatika yritäpä kouluttaa hevosta jolla on jatkuvasti joku paikka auki tai jalat peenä siksi että se ei vain voi katsella eteensä ja mihin ne koipensa pistää... Sopuratkaisuna Wilmaa on nyt kierrätetty vain näyttelyissä (menestyksekkäästi, kaksi ensimmäistä kehää on jo takana ja molemmissa pilkkupylly oli luokkavoittaja!) ja yhden varsankin se ehti pyöräyttää omasta Zazu-orista. ehkä ensi kaudella WIlmasta saataisiin vihdoinkin se kaavailtu kisaratsukin... 15.04.2015 Näyttelyarvostelu, kirjoittanut Anne Herkkä ja upealla, hienostuneella tekniikalla toetutettu kuva. Tässä on onnistunut kaikki: hevosen liikkeestä, asetteluun, taiteellisuuteen ja persoonallisuuteen asti. 00.00.000 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Pölhö Talliin ei ollut todellakaan tarkoitus hankkia enää yhtään lisää hevosia, mutta sitten Aghast pisti tuulemaan ja laittoi myyntiin suuret määrät kasvattejaan, joukossa tusinoittain hienoakin hienompia ara-appaloosien esiasteita. Kiusaus on aina vastustettavissa, mutta sen voittaminen ei silti ole ihan helpoimmasta päästä... Ei ainakaan silloin kun rotu- ja väri-intoilijana tunnettu Iivari on hurahtanut ara-appaloosien kasvattamiseen ja moisia herkkuja laitetaan hänen nenänsä eteen myyntiin... Kolme päivää myynnistä seisoi taas yksi pilkkupylly lisää Zenin pihassa, ihmetellen uutta ja outoa tallia trailerin ulkopuolella. Tervetuloa outolaan, Wilma. |
Tähän voi pistää esim. varustekollaasin
|